Joulukuun asiakas

Hyvät lukijat kerron teille, mitä Tzempin väki on aikaansaanut minun kanssani

Olen Sari Schroderus, 48 vuotias kolmen aikuisen lapsen äiti. Ammattinimike on maksuliikeasiantuntija. Kuten arvata saattaa, työssäni tietokone, tuoli ja puhelin ovat kovassa käytössä. Tästä syystä yläkroppa, erityisesti hartiat ja kädet ovat aina jumissa. Samalla istumalihakset ovat kehittyneet hyvin.

Liikkumalla olen yrittänyt pitää tätä ikääntyvää kroppaa edes jonkinlaisessa kunnossa, kun tuo eläkeikäkin näyttää vain pitenevän, joten sohvalla ei voi makoilla. Olen aina pitänyt liikunnasta ja mielelläni kokeilen kaikenlaista uutta mm seinäkiipeilyä, joten liikkumaan lähteminen ei ole ongelma.

Lapset harrastivat ahkerasti, aikaa omalle aktiiviselle liikkumiselle jäi vähän. Välillä tuntui, että aikaa vietettiin enemmän jäähallilla kuin kotona. Tosin, siellä tutustui muihin vanhempiin. Kun lapset kasvoivat ja aktiivinen harrastustoiminta hiipui, päivät eivät olleet enää minuutilleen aikataulutettuja joten itselle alkoi jäädä aikaa. Samalla huomasin, että jostain kumman syystä paino oli noussut. Vaatteet kiristivät pikkuhiljaa ja piti ostaa isompia vaatteita. Miten niin voi käydä, minähän en siellä jääkaapilla käy, enkä syö sipsejä, irtokarkkeja enkä tietenkään suklaata??

Ahmin urheilulehdistä tietoa painonpudotuksesta, oikeista ruokailutavoista, joo kasviksia niin paljon jne. Piti jättää rasvat, sokerit, vaaleat leivät ja pullat pois. No vaaleat leivät ja pullat eivät ole olleet koskaan meikäläisen juttu, joten niiden poisjättäminen ei ollut vaikeaa. Niin, että miten sen painon sitten saisi putoamaan? No lisäämällä liikuntaa tietysti ja sitä sitten lisäsin. Viikossa saattoi olla ehkä yksi ilta, milloin ei ollut mitään toimintaa.

Kävin kansalaisopiston järjestämillä ohjatuilla tunneilla, vesijumpassa ja -juoksussa. Kaikkea mahdollista, mihin ikinä vain ehdin. Nyt piti mennä omiin harrastuksiin minuuttiaikataululla ja aina oli pirunmoinen kiire. Erittäin stressaavaa. Punttisalilla kävin silloin tällöin, mutta kiinnostusta riitti maksimissaan puoli vuotta ja sen jälkeen piti keksiä jotain muuta. Laitteita osasin käyttää vain sen mitä joskus joku oli kerran opastanut ja innostus lopahti.

Kuitenkaan kaikesta kiireestä ja uutterasta liikkumisesta ei ollut mitään hyötyä. Paino ei pudonnut. Olin todella pettynyt, erityisesti itseeni. Mikä mun kropassani on, kun nyt se pirun uimarengas vyötäröllä vaan kasvaa, vaikka en tarvitse sitä pysyäkseni pinnalla? Itsetuntoa ei yhtään parantanut Jutan painonpudotusohjelmat, joissa paino putoaa ihan silmissä. Miksi niin ei käy minulle??

Kokeilin myös erästä gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Se ei ollut helppoa, sillä olin aina juonut paljon maitoa, kahviinkin sitä piti lorauttaa kunnolla. Niin ja ruisleipä, mitä ihmettä – eikö se olekaan terveellistä?! Mutta ihme tapahtui, paino laski. Se motivoi. Uudella innolla liikuin eikä mitään vapaapäiviä pidetty. Tietenkään kaikki ei mennyt kuin minun ruusunpunainen unelmani oli. Kävikin niin, että parin kuukauden kuluttua otettiin takapakkia ja kunnolla! Paino palautui takaisin entisiin lukemiin ja tuli lisääkin. Todella masentavaa!!

Kun nykyisen Tzempin paikalla ollut edeltäjä yhtäkkiä lopetti toimintansa, oli Laitilassa puute kaikille sopivasta kuntosalista, joten Tzempin rantautuminen Laitilaan oli enemmän kuin odotettua. En oikein enää muista mikä oli ensimmäinen tunti mihin osallistuin. Pääosin ohjatut tunnit olivat kuitenkin minun juttuni. Sannan circuit oli kova sana, samoin spinning. Oli mukava huomata, että vaikka ohjattu tunti oli nimeltään sama, niin riippuen ohjaajasta, se olikin aivan erilainen. Kukaan ohjaaja ei ole jättänyt kylmäksi, päinvastoin. Hikipisarat valuivat spinningissä niin, että lattiakin oli pyyhittävä.

Taas kerran tunteja varatessani, luin Tzempin sivuilla olevia tarinoita. Siellä olevat jutut tuntuivat todellisimmilta kuin televisiossa esitetyt painonpudotukset. Siitä sitten laitoin Sannalle viestiä, että nyt “mä tarttisin apua”. Vastaus tuli aika nopeasti, että Jani on se henkilö, kenen kanssa tulee tuloksia. Laitoin Janille meilinä ruokavalioni ja liikuntajutuista infoa. Meni vain pari tuntia niin tuli vastaus, että treenimäärään nähden, syön liian vähän. Jotenkin viesti oli helpottava, mutta myös aika erikoinen. Eikös tässä pitänyt laihduttaa eli syödä vähän???

Sovittiin tapaaminen Janin kanssa ja suunniteltiin, mitä tehdään, siis mitä minä haluan tältä projektilta! Lähdettiin 3 kk sopimuksella liikkeelle ja sovittiin, että sen jälkeen katsotaan, mitä tehdään. Sain treeniohjelman ja ruokavalion. Aluksi ruokamäärät tuntuivat todella suurilta. Samoin piti opetella uusia makuja. Kookos ei ole koskaan ollut suosikkini, ei edes suklaassa. Samoin avokadon maku tuntui aika erikoiselta. Nykyisin avokado menee jo oikein hyvin, mutta tuo kookos ei ole vieläkään päässyt suosiooni. Niin ja mikä tuntui aivan ihmeelliseltä, sain syödä suolapähkinöitä ja riisimuroja. Herkkuja…

Projekti alkoi helmi-maaliskuussa 2015. Tuon kolmen kuukauden aikana piti opetella eri tavalla laittamaan ruokaa ja suunnitella seuraavien päivien ruuat tarkemmin. Aikaa meni tähän aluksi aika paljon, mutta nykyisin on jo helpompaa. Aluksi energianmäärää ei vähennetty, päinvastoin, mutta paino alkoi laskea. Keho oli ollut säästöliekillä. Kropassa tapahtui muutoksia, jopa sellaisia, että ne huomasin itsekin. Viikoittaiset punnitukset ja mittaukset olivat aina yhtä jännittäviä. Mitä muutoksia on tapahtunut? Pettymys oli suuri, jos mikään luvuista ei ollut pienentynyt. Itsekritiikki ja vaatimustaso olivat kovia. Tässä kohtaa on hyvä, kun saa tukea ja apua ohjaajalta eli Janilta, koska olen malttamaton hätähousu. Painon pitäisi pudota nopeasti, koko ajan samaa vauhtia ja yhtä helposti. Eihän mitään ongelmaa painonpudotuksessa olisikaan, jos se olisi näin yksinkertaista. Se tunne on korvaamaton, kun huomaat, että siihen housujen päälle ei vyötärön kohdalle ilmesty niin suurta kelluketta, kuin ennen. Reisistä on hävinnyt appelsiini-iho jo melkein kokonaan. Niin ja nyt, kun vaatteet ovat isoja, pääsen shoppailemaan ihan pakosti!

Nyt takana on tätä projektia 10 kuukautta. Se jatkuu kevääseen 2016. Paino on pudonnut 18 voipaketin verran, mutta vaatekoko on pienentynyt kahdella vaatekoolla eli paljon muutosta on tapahtunut. Kun mietin, minkälaista tämä aika on ollut, niin suurimmaksi osaksi helppoa. Totta kai tuli välillä tunne, ettei voi mennä salille, vaan pitää imuroida ja pyyhkiä pölyt. Se tunne, kun en taipunut pääni sisällä höpisevälle äänelle vaan menin joka tapauksessa salille, oli aivan mahtava – voitit itseni! Myös se, että huomaa, miten paljon paino voi viikon aikana heilua. Alussa suurin ongelmani oli lihaskrampit, mutta suolan ja magnesiumin lisääminen on auttanut.

Mielenkiinnon ylläpitämiseen vaikuttaa treenien vaihtuvuus ja myös yhteiset treenit ohjaajan kanssa. Tällä hetkellä on menossa jo neljäs treeniohjelma. Niissä tuottaa vaikeuksia liikkeiden nimet eikä aina muista kaikkea, mutta onneksi on aina apua saatavilla.

Tzemppi on todella osuva nimi paikalle / yritykselle, joka on panostanut ja luonut meille paikan hyvälle liikkumiselle. Se ei yksistään kuitenkaan riitä, vaan yrittäjät, henkilöt, jotka ovat Tzempin takana, luovat sen mukavan ilmapiirin, jossa saamme liikkua. Kannustus, opastus ja “rääkkäys” on sitä mitä tarvitaan. Se, miten te tzemppiläiset teette töitä tai treenaatte itse, kannustaa ainakin minua! Olette täysillä mukana, milloin reisilihas revähtäneenä, olkapää sievässä paketissa tai treenihousut riekaleina. Epäilen myös, että Rikun äänijänteet ovat kroonisessa tulehdustilassa.

Itselleni ei ollut vaikeaa lähteä tähän omaan projektiin mukaan. Vaikeinta oli todeta se, että yksin en tätä osaa enkä pysty.