Moikka

Olen Anne-Mari Ventelä, 46-vuotias kolmen lapsen äiti, vesistötoimialan päällikkö Pyhäjärvi-instituutissa ja vesiekologian dosentti Turun yliopistossa. Yritän siis työkseni auttaa hädässä olevia vesistöjä eri puolilla maailmaa.

Minusta tuli Tzempin asiakas toukokuussa 2011. Tzemppi oli avattu aiemmin keväällä ja olin pari kuukautta kierrellyt ja katsellut sitä ulkopuolelta kuin kissa kuumaa puuroa. Sisään en uskaltanut mennä. Olin ollut nuorempien lasten syntymän jälkeen monta vuotta liikkumaton, aina väsynyt ja huonossa kunnossa. Tekosyynä liikkumattomuudelle oli työn ja pienten lasten yhdistelmä, yritinkin muutaman kerran aloittaa syksyisin jonkun jumpan, mutta aina tuli joku muu perheen meno ja kerran kuussa harrastettu liikunta ei kuntoa parantanut, turhautti vain. Niinpä into hiipui ja lopetinkin viimeistään syysloman jälkeen.

Toukokuussa näin kuitenkin ilmoituksen Alasatakunnassa, Tzempissä pidettiin pihazumbaa, johon jokainen oli tervetullut 5 euron kertamaksulla. Uskaltauduin mukaan, tuntihan pidettiin ulkona, eikä sisälle tarvinnut mennä. Oli kevään lämpimin päivä, +30 C auringossa. Muistan miettineeni, että olisihan sen kuntoilun voinut vähän maltillisemmissakin olosuhteissa aloittaa, mutta tunti vei mennessään: Vahasen Veera oli iloinen ja sydämellinen, zumba oli juuri niin hauskaa kuin olin ajatellut. Muutaman viikon jälkeen menin myös sisäzumbaan. Olen aina rakastanut tanssiliikuntaa ja Veera innosti minut myös BodyJam tunneille. Syksyllä innostuin myös BodyPumpista. En ollut pitkään aikaan tehnyt mitään voimaa vaativaa ja pumpissa lähtötilanne selvisi nopeasti. Nuoruuden tanssi- ja lasketteluharrastusten vahvistamat jalkalihakset yllättivät olemassaolollaan positiivisesti ja kannustavasti, mutta ylävartalossa ei ollut minkäänlaista lihasta eikä voimaa yhtään. Nette Laineen ja muiden silloisten ohjaajien kannustuksella ja huumorilla ponnistelin eteenpäin ja voimat kasvoivat nopeasti. Olemattomat hauikset osoittivat elonmerkkejä ja kiljuin onnesta, kun pienen pieni hauiksen aihio oikeasti tuntui käsivarressa! Pienten lasten äitinä minua ilahdutti erityisesti lapsiparkki, johon lapset mielellään tulivat. Oli myös mahtavaa, että oman aikataulunsa mukaan saattoi valita sopivan jumppaillan ja -ajan, eikä aikataulullisia ristiriitoja ja tekosyitä liikkumattomuudelle enää tullut.

Tässä vaiheessa joudun tunnustamaan nolon asian nro 1 (näitä tulee lisää). En ole missään aikuisuuden vaiheessa oppinut syömään kunnolla. Painonhallintani on perustunut herkuttelun ja nälkäkuurien vuorotteluun. Olen ollut mestarimainen painonpudottaja, mutta vielä parempi painonnostaja, enkä nyt tarkoita sitä urheilulajia. Voimaa vaativa liikunta ja nälkäkuurit on oikein huono yhdistelmä. Sairastelin pitkiä flunssia, joihin liittyi mm. sydämen oireilua. Palasin salille puolikuntoisena, treeniin tuli pitkiä taukoja ja kun pääsin paikalle olin voimaton ja väsynyt. Samaan aikaan töissä tein pitkiä työmatkoja mm. Kiinaan, USA:aan ja Australiaan. Palasin matkoilta sairaana. Minua kyllä tutkittiin ja kävin erikoislääkäreillä, mutta syy sairasteluun ei selvinnyt. Tammikuussa 2013 valittelin sairastelua Rajalan Janille, joka ensimmäisenä siihen mennessä kysyi että minkälainen ruokavalio minulla on. Taisin purskahtaa itkuun ja totesin että ‘aivan surkea’. Sain ruokavalion ja vasta siinä vaiheessa tajusin syöneeni aivan liian vähän ja vääränlaista ruokaa. Parin viikon jälkeen treeni kulki aivan eri tavalla. Siinä vaiheessa sain myös oman saliohjelman ja aloitin kuntosaliharjoittelun

Ihan kertalaakista en tuota ruokavaliohommaa sisäistänyt, jos on tehnyt asioita yli 30 vuotta väärin, niin ei ole helppo muuttua hetkessä. Ongelmia tuotti se, että vaikka söin pääsääntöisesti oikein, etenkin stressaantuneena sorruin edelleen herkuttelemaan ja mielessäni epäonnistuin. Minulla on aina ollut negatiivinen minäkuva (nolo asia nro 2) ja olen ollut omasta mielestäni väärän kokoinen ja liian suuri lähes niin kauan kuin muistan, myös silloin kun olin oikeasti alipainoinen. Asetin nytkin omat painotavoitteeni tiukoiksi ja kun en niitä ihan saavuttanut, masennuin, sorruin herkutteluun ja lipsuin ruokavaliosta, etenkin pitkien työmatkojen yhteydessä ja jälkeen. Vika olikin siis korvien välissä (nolo asia nro 3)! Oli jotenkin noloa aina palata nöyränä alkutilanteeseen ja todeta että tässä sitä taas ollaan, saako yrittää uudelleen. Eräs työkaveri aika ilkeästi totesikin, että ‘etkös sinä ole monta vuotta käynyt siellä Tzempissä, eikö siitä ole mitään hyötyä?’. Hyötyjä oli tietenkin monia, eivätkä kaikki näkyneet päälle päin. Söin enimmäkseen oikein, en enää sairastellut, lihaskunto ja -massa oli kasvanut ja kunto oli testienkin perusteella erinomainen.

Joulukuussa 2014 olin palannut maailman ympäri kulkeneelta Kiina-USA -työmatkalta, paino oli taas noussut ja Tzempin oven kynnys tuntui kasvaneen taas niin korkeaksi, että en saanut itseäni salille millään. Lähetin Sanna Brigatille hätäviestin ja totesimme, että ok, taas mennään ja yritetään. Sanna on Tzempin ohjaajista eniten hyvinvointiin panostava ja hetken keskusteluamme hän totesi, että tällä kertaa laitetaan vaaka sivuun, eikä sitä saa kurkkia ilman lupaa. Tavoitteena on armollisuus itseä kohtaan, hyvä olo, jaksaminen ja terveenä pysyminen. Tämä on ollut minulle hyvä lähestymistapa, ja nyt yli vuoden kestäneen hyvinvointivalmennuksen jälkeen luulen (kop kop, koputan puuta), että ainakin joitakin asioita on kloksahtanut paikalleen tuolla pääkopassa. En tiedä painoani, mutta mahdun vaatteisiini, olen voimakas, terve ja hyväkuntoinen. Syön suurimmaksi osaksi oikein ja terveellisesti, osaan myös aikatauluttaa kovan treenin ja siihen sopivat hiilaritankkaukset ennen ja jälkeen. Kokonaisvaltaisia herkkuihin sortumisia ei ole enää ollut, ei myöskään pahoja epäonnistumisen tunteita.

Yllättävä hyöty tzemppiläisyydestä tuli esiin, kun jouduin syksyllä 2015 suureen polvileikkaukseen. Leikkauksesta toipuminen sujui valtavan hienosti juuri sen takia, että olin hyvässä kunnossa ja jalan lihakset vahvoja. Kyynärsauvojen kanssa yhdellä jalalla pomppiessa kiitin jokaista Raikusen Sannan BodyBalance -tuntia, joilla olin tasapainoani kehittänyt vuosien kuluessa.

Se Tzempin ulkozumba-ilmoitus muutti minun elämäni ihan kokonaan. On hienoa, että täällä maaseudullakin on hyvä ja lämminhenkinen kuntokeskus, jossa liikuntaa voi harrastaa ammattilaisten opastuksella. Niille, jotka tähän mennessä eivät ole uskaltautuneet pelottavan näköiseen paikkaan sisälle, suosittelen yhteydenottoa henkilökuntaan vaikka sähköpostitse. Sisäänmeno kannattaa.

Kiitos Tzemppi! <3