Olen Marjo Rosten, viiskymppinen nainen Kalannista.
Työssäni istun päivät tietokoneen ääressä, joten liikunnan merkitys vapaa-ajallani on ensiarvoisen tärkeää.
Samaa jääkaappia mieheni lisäksi kuluttavat kaksi jackrussellinterrieriäni, joiden tärkein tehtävä on pitää huolta emäntänsä palauttavasta liikunnasta. Ja kyllä, sateen sattuessa sateessa. Perheeseeni kuuluvat myös rakkaat tyttäreni, jotka jo molemmat kuluttavat, pääpiirteittäin, omaa jääkaappiaan.

Olen aina ollut hyvin liikunnallinen, harrastanut monipuolisesti erilaista liikuntaa. Aina on kuitenkin ollut se Ykkösjuttu minkä mukaan ne muut menot sitten on sovitettu.
Vajaa 3 v. sitten rakas treenikaverini, hevoseni Digna, laukkasi aivan yllättäen vihreämmille laitumille. Olin silloin ekaa kertaa elämässäni ilman sitä Ykkösjuttua. Eli suomeksi sanottuna tyhjän päällä.
Olin toki salilla ja jumpissa käynyt satunnaisesti, mutta se Ykkösjuttu puuttui.

Muutaman yhteensattuman johdosta, minulle tuli mahdollisuus päästä ilmaiseksi kokeilemaan jumppaa. Paikkana oli Laitilan Tzemppi. Yhden oven sulkeutuessa oli seuraava ovi, kirjaimellisesti, jo raollaan.  Pelotti, jännitti ja meinasin jo peruakin osallistumiseni.  Onneksi olin rohkea ja menin!! Siinähän se Ykkösjuttu oli jälleen!!

Ensimmäiset käyntini Tzempin oven sisäpuolella olivat erittäin helppoja! Ei ollut kyräilyä tai kyttäämistä, vaan ihan reilusti ja rennosti toivotettiin tervetulleeksi ja ilmapiiri oli heti tuttu. Kiitos siitä tiskiblondille ja muillekin tiskiä silloin hoitaneille. Varsin pian kävi niin että olin menossa Inbody eli kehonkoostumusmittaukseen. Ja siitä se sitten lähti täysillä menemään!

Tulokset olivat mitä olivat, mutta Riku ohjasi taitavasti ajatukset heti sinne tulevaan ja vielä enemmän tulevaan muutokseen. Näin minun elämääni tuli ihan eka pöösönal treinör, Riku Rosvall, ja sen myötä ruokavalio ja saliohjelma. Perheeni, itseni lisäksi, kauhistelimme tätä! Eihän meille ”taviksille” mitään PT ja ruokaohjelmia sentään…. ja vielä melkein viiskymppiselle!!

Nykyisellä tietämykselläni voin vakuuttaa, että juurikin me tavikset hyödytään näistä sali- ja ruokaohjelmista aivan älyttömän paljon! Oikealla ruualla pääsee palautuminen vauhtiin nopeammin ja tapahtuu kehitystä. Olinhan käynyt salilla ja jumpissa aikaisemminkin mutta lihaksia en ollut saanut kehittymään. Jumpan jälkeen olin monta kertaa niin kipeänä viikon verran, etteivät seuraavat jumpat niin kauheasti olleet mielessä.  Tärkeintä on laadukkaan ruuan lisäksi se, että syö riittävästi! Uskokaa tai älkää mutta siinä oli alkuun tekemistä. Kun ei meinannut jaksaa kaikkea! Saliohjelmaan kuului PT kanssa muutama yhteinen treeni, joissa tarkistettiin tekniikka kuntoon. Siinäkin lienee suuri syy, ettei sitä kehitystä ollut aikaisemmin tullut.

Olen nyt parisen vuotta ollut ahkera kuntosalikävijä. Usein olen treenaamassa ainakin jommankumman tyttäreni kanssa, hyvin usein on molemmat tsemppareina.
Mikäs sen hienompaa <3
Olen tässä matkani varrella ottanut välillä ”kuurin” PT:n kanssa, viimeksi Janin kanssa, jotta kehitys ei ainakaan käänny pahaan laskuun. Tässä iässä lihasten ylläpitäminen, saatikka lisääminen, ei ole niin itsestään selvää!  Tässä kohtaa iiiiso kiitos Janille, tsemppaamisesta ja avusta. Jatketaan vaan harjoituksia.

Alkuun oma motivaationi oli päästä kuntoon 50v. synttäreille. Tällä hetkellä haluan treenata ja elää terveellisesti, jotta olen sitten vieläkin aikuisempana teräskunnossa. Toiveeni on että pärjäisin mahdollisimman pitkään ilman apuvälineitä tai apukäsiä. Oma henkilökohtainen motivaatio ja into tietenkin määräävät kuinka lujaa ja usein treenejä haluaa tehdä. Minulle taitaa olla välillä pakko määrätä ”pakkolomaa” treenaamisesta. Tästäkin suuri kiitos Janille! ☺ Se on vaan niin lujaa vienyt mennessään. ☺

Jos mietit että uskallatko avata sitä ovea, joka ehkä sullekin on vähän jo raollaan, niin suosittelen suakin: Ole rohkea!
Siitä saattaa tulla sullekin se Ykkösjuttu!

-Marjo