Morjesta kaikille!

Tarinani alkoi alkuvuodesta 2014, kun aloin käydä omatoimisesti salilla. Olin tuolloin 35 vuotias. Tein muutakin kuntoilua paljon, lenkkeilin, pyöräilin ja harrastin muita lajeja. Olin laihtunut sen seurauksena n. 15 kiloa ja painoni oli vähän alle 70kg. Halusin kasvattaa lihasmassaani, koska en pitänyt kuivan kesän oravaa muistuttavasta ulkonäöstäni. Tein lujasti töitä salilla kolme kertaa viikossa ja vähitellen muita harrastuksia alkoi jäädä pois.

Syksyllä 2014 pyysin vaimoni ystävältä, joka kuulemma osasi ja tiesi näistä jutuista, saliohjelman ja ruokavalion. Haastetta hommaan toi se, että minulla oli muutama vuosi aikaisemmin todettu selkärankareuma. Ystävän kanssa kävimme läpi ruokavalion ja saliohjelman. Hän kertoi kädestä pitäen kuin viisivuotiaalle mitä ja miten, minun kysellessäni miksi, kuin viisivuotias.

Aloin noudattaa orjallisesti ohjeita ja opastuksia ja pidin noita paperille tulostettuja ohjelmia kuin raamattua. Nyt vasta tiesin mitä kunnon treenaaminen on. Nyt vasta tajusin mitä tarkoittaa, kun tehdään lujasti töitä. Ja minä tein. Ja ystävä opasti. Aina kun tuli kysymyksiä mieleen, hän vastasi. Jos hän ei tiennyt, hän otti selvää. Tein kiivaasti töitä ja jossain kohtaa otettiin mukaan Tzempistä kätevästi saatavat lisäravinteet, jotka tukivat sopivasti treeniä ja antoivat mukavan lisän nyt lähes elämäntavaksi muodostuneeseen ja muut harrastukset syrjäyttäneeseen kuntosaliharjoitteluun.

Tätä jatkui tauotta kolme työntäyteistä vuotta, tietysti ohjelmaa muunnellen ja soveltaen. Oli aika tehdä välitilinpäätös ja katsoa missä mennään. Aluksi tehdyn kehonkoostumusmittauksen rinnalle oli nyt hyvä tehdä sama mittaus uudestaan, jolloin nähdään, mikä on muuttunut. Kuulemma ainakin ulkomuoto. Paino oli kasvanut huomattavasti ja oli nyt lähes sata kiloa. Toki myös rasvan osuus oli kasvanut valtavan ruokamäärän syömisen vuoksi, mutta ei kuulemma hälyttävästi. Tavoitteita oli saavutettu. Eikä sovi vähätellä vaikutusta muuhun hyvinvointiin mitä koko tämä muutos oli saanut aikaan. Sekä henkisellä että fyysisellä puolella.

Tästä jatkettiin aloittamalla dieettivaihe. Ystävä teki dieettiohjelman salille ja dieettiruokavalion. Kuten aiemmin, myös nämä käytiin huolella läpi yhdessä ja käytännön ohjeiden saattelemana. Ja kuten myös aiemmin, minä kyselin ja ystävä vastaili. Aloin noudattaa annettuja ohjeita ja tein kiivaasti töitä. Paino alkoi heti pudota. Tilannetta seurattiin viikoittain ja samalla kerroin fiiliksiäni ja tuntojani. Sain tukea, kun epäilin ja ohjeita, kun tarvitsin. Nyt on 18. viikko dieettiä takana ja tavoite alkaa lähestyä. Matka on ollut mahtava. Siihen on mahtunut paljon, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Eikä tämä matka lopu vielä, se on vasta alussa. Tästä on tullut elämäntapa. Dieetin jälkeen aloitetaan uusi kausi. Viedään lihasten kasvu seuraavalle tasolle. Ystävän ohjeistuksella ja opastuksella.

Tavoitteita ei saavuteta yksin. Kaikki tarvitsevat tukea. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska minua matkallani tuki juuri tämä ystävä. Olen äärimmäisen iloinen ja tyytyväinen että se oli juuri hän. Hän oli mukanani salilla joka kerralla vaikkei ollutkaan läsnä. Erityisesti kun treeni tuntui raskaammalta, saatoin kuulla hänen kannustuksensa korvissani; Hyvä Antti! Vielä yksi! Loppuun asti!. Sen vaikutusta ei voi tarpeeksi korostaa. Se sai vuodattamaan entistä enemmän hikeä, verta ja kyyneleitä. Erityisen mukavaa hänen kanssaan asioinnista tekee rennon ilmapiirin ja ystävällisen kohtelun lisäksi se huumori mitä hän osuvasti väleihin heittää.

On tullut aika kiittää tähänastisesta taipaleesta. Kaikesta siitä mitä olen uuden elämäni myötä saanut, oppinut ja saavuttanut. Kuten sanoin, olen onnekas kun minulla on ollut tämä ihminen tukenani muutoksessani niin myötä kuin vastamäessä. Asiantunteva, omistautunut, raudan luja ammattilainen, kursailematon, kaunis ja rohkea, pöösönal rainer, luxuspuuma Sanna Brigatti. Kiitos Sanna kaikesta tähänastisesta. Olet tehnyt tästä niin helppoa ja miellyttävää kuin se vain voi olla mahdollista.

-Antti